Brysselin hevosmarkkinat — häpeä Euroopan pääkaupungille
Huom. Tämä teksti ei sovi kaikkein herkimpien luettavaksi. Se julkaistaan netissä siksi, että hevosenomistajat ottaisivat kunnolla selvää, mihin he hevosensa myyvät.Keskellä Brysseliä, ohikulkijoiden ja EU:n virkamiesten silmien alla, jatkui vuodesta toiseen teurashevosten julma kohtelu. Markkinapaikka saatiin eläinsuojelijoiden painostuksesta lopetetuksi, mutta hevoskauppa vain siirtyi toiseen paikkaan.
Joka perjantai klo 6—11 pidettiin Brysselin Molenbeekin kaupunginosassa Place de la Duchesse de Brabantilla teurashevosmarkkinat, joilla oli 150 vuoden perinteet. Kaupankäynti tapahtui vanhojen traditioiden mukaisesti: kun hevonen vaihtoi omistajaa, kauppa sinetöitiin kolminkertaisella kädenpuristuksella. Maksu kuului suorittaa heti käteisellä. Käytäntöön kuului myös, että ennen markkinoiden alkua kauppiaat joivat reippaita määriä "hienoa kahvia" eli snapsia kahvin kanssa tunnelman lämmittämiseksi.
Kaikki perinteet eivät kuitenkaan ole säilyttämisen arvoisia. Eläinsuojelijat saivat aikaan sen, että syyskuun alusta 1998 lähtien ei hevosia ole Brabantin herttuattaren aukiolla kaupattu.
Markkinoiden lähtölaskennan käynnisti saksalainen eläinsuojelujärjestö Animals' Angels, joka tallensi markkinamenoa videolle ja valokuviin. Tapahtumia seurasi järjestön kutsumina myös kaksi saksalaista eläinlääkäriä.
Useimmiten kaupan oli 250—300 hevosta, joista suurin osa oli Belgiasta, osa Saksasta ja muutamat Hollannista — harrastushevosia, jotka olivat palvelleet ihmisten virkistyksenä. Yleensä eläinten kunto kuitenkin kieli, että niiden hoito oli pahasti laiminlyöty. Myytävänä oli myös poneja ja aaseja.
Skandaalimaiset olot
Markkinapaikka ympäristöineen on hevoskaupalle täysin sopimaton. Aukio on päällystetty muhkuraisella nupukiveyksellä, joka varsinkin sateella ja lumikelillä on hevosille hyvin liukas aiheuttaen liukastumisia ja loukkaantumisia. Talvella kauppaa käytiin aamuvarhaisella lähes pimeässä, hyvin niukassa katuvalaistuksessa.Markkinapaikalla ei ollut hevosille mitään suojaa sadetta tai aurinkoa vastaan. Juottopaikkaa ei ollut ollenkaan, ja janoiset eläimet yrittivät juoda jokaisesta mahdollisesta lätäköstä. Kukaan ei ollut vastuussa järjestelyistä, eikä minkäänlaista valvontaa ollut.
Aukion läpi kulkee useita sivukatuja ja yksi pääkatu, jolla raitiovaunut kulkevat. Kuljetusautoille ei ollut pysäköintipaikkoja. Ne pysäköitiin sivukaduille melkein kiinni toisiinsa, niin että hevoset jouduttiin purkamaan ja lastaamaan osittain sivuttain jyrkkää luiskaa pitkin.
Koska hevoset eivät olleet tottuneita tällaiseen, ne usein hermostuivat ja sen seurauksena kaatuivat ja loukkasivat itsensä. Brutaalisti hakkaamalla hevoset kuitenkin pakotettiin hyppäämään rampille sivuttain, jolloin ne usein putosivat toiselle puolelle tai kaatuivat rampin alle.
Hevoset kiinnitettiin alkeellisella tavalla tolppien läpi pujotettuihin köysiin, joihin ne usein hätääntyessään sotkeutuivat. Turvan tai kaulan ympäri sidottiin naru, joka kiinnitettiin köyteen. Näin hevoset eivät voineet nostaa päätään eivätkä juuri liikkua. Usein ne joutuivat olemaan tällä tavalla tuntikausia.
Tammat ja oriit kiinnitettiin vierekkäin, mistä seurasi levottomuutta ja puremia. Näissä tilanteissa hevosia riistäytyi välillä irti, ja ne juoksivat kadulle autojen joukkoon.
Raakaa kohtelua
Monien markkinoilla kaupattavien hevosten kunto oli sanoinkuvaamaton. Huomiotaherättävän monilla oli ihottumia, märkiviä ajoksia, limaista yskää, märkää vuotavia tai sokeita silmiä, huonosti parantuneita vanhoja haavoja tai uusia verta vuotavia vammoja. Paiseet ja epämuodostuneet jalat, vääränlainen kengitys, murtuneet kaviot ja turvonneet ja tulehtuneet nisät täydensivät kuvaa.
Hevosten lastaaminen ja purkaminen oli hyvin raakaa. Hevosia hakattiin ja tökittiin kepeillä ja teräaseilla päähän ja sukuelimiin.Tässä joitakin eläinsuojelijoiden kirjaamia tapahtumia:
23.1.1998:
Tamma ei halua mennä kuljetusvaunuun, vaan riistäytyy irti ja juoksee
päin ohiajavaa henkilöautoa. Ajaja kutsuu poliisin, mutta poliisi
päästää kauppiaan lähtemään välittämättä edes puhua tämän kanssa.
20.2.1998: Kolme miestä kiskoo hevosen ramppia pitkin autoon nilkkoihin sidotuilla köysillä.
6.3.1998:
Tamma kaatuu lastausrampilla eikä nouse ylös pieksämälläkään. Ostaja
ratkaisee ongelman nostamalla rampin moottorin avulla ylös ja pystyyn,
jolloin hevonen kippautuu sisään.
6.3.1998: Pahasti ontuva hevonen saadaan kepeillä hakaten ja turvan ympärille sidotusta köydestä kiskoen rampille. Se kaatuu yhä uudestaan, mutta saadaan lopulta sisään potkimalla sitä vuohisiin. Piina kestää 20 minuuttia. 20.3.1998: Hevonen kaatuu lastausrampin yläpäässä ja putoaa äänekkäästi
voihkaisten selälleen. Terävillä kepeillä kupeeseen ja vatsaan
pistelemällä se ajetaan taas pystyyn. |  |
Brysselissä ei välitetty
Kaikki edellä kuvattu sai jatkua viikosta ja vuodesta toiseen Brysselin sydämessä, kirjaimellisesti EU:n eläinsuojelusta vastaavan komissaarin, maatalouskomissaari Franz Fischlerin silmien alla. Kuvaavaa on sekin, että kun kaupunkilaiset olivat tottuneet hevosmarkkinoihin, kukaan ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.Eläinsuojelijat useista maista esittivät keväällä 1998 protestejaan markkinoiden holtitonta menoa vastaan. Heinäkuussa markkinapaikalla pidettiin satojen eläinsuojelijoiden mielenosoitus. Baijerilainen maapäiväedustaja Tessy Lödermann lähetti Franz Fischlerille kirjallisen valituksen, jossa vaadittiin tämän häpeätahran välitöntä poistamista. Metelin nostaminen ei ollut turhaa: Brysselin pormestarin päätöksellä markkinapaikka suljettiin syyskuun alussa.
Brysselin perinteiset teurashevosmarkkinat ovat loppuneet, mutta kauppa jatkuu muualla. Toivottavasti edes paikassa, jossa on tilaa pysäköidä autot väljästi.
Teksti: Tiina Notko
Lähde: Du und das Tier 4/98
