Eläinsuojeluvalvontaa viranomaisvoimin

Kaupungin- ja kunnaneläinlääkärit, poliisit ja terveystarkastajat hoitavat kuntien eläinsuojeluvalvontaa virkansa puolesta. Heille voi tehdä ilmoituksen, jos huomaa eläintä kohdeltavan huonosti. Ilmoituksen tai muun epäilyn perusteella he tekevät vuosittain tuhansia eläinsuojelutarkastuksia.

Eläinlääkärin etu valvontatyön kannalta on asiantuntemus eläinten hyvinvoinnin arvioinnissa, poliisilla on muita viranomaisia suuremmat toimintavaltuudet ja terveystarkastaja puolestaan tuntee kunnan hallinnon koukerot. Oma ammatti voi tuoda eläinsuojeluvalvontaan myös hankaluuksia.

Palaa otsikoihin

Kunnaneläinlääkärillä jääviyspulmia

Varkauden kaupungineläinlääkärin Helena Haajasen mielestä eläinsuojeluvalvonta ontuu. Kunnaneläinlääkäri joutuu valvomaan omia asiakkaitaan — siis työnantajiaan ja palkanmaksajiaan. "Mielestäni tämä on vastoin hallintomenettelylakia, jonka mukaan valvovan viranomaisen ja valvottavan välillä ei saa olla taloudellista riippuvuutta", Haajanen toteaa.

Miten hoituu esimerkiksi tällainen tilanne: Kunnaneläinlääkäri käy yöllä hoitamassa poikimahalvauksesta kärsivää lehmää ja näkee samalla, että tilan vasikat ovat liian pienissä karsinoissa tai koira lyhyessä narussa. Hänen pitää antaa omistajalle tiukkoja huomautuksia, tehdä ilmoitus poliisille ja kirjoittaa käynnistään vielä lasku. Vaarana on, että omistajat eivät uskalla hankkia eläimille tarpeellista hoitoa siinä pelossa, että kunnaneläinlääkärin käynnistä aiheutuu ikävyyksiä, jos kaikki asiat eivät ole kunnossa.

Haajasen mielestä eläinsuojeluvalvontaan voitaisiin soveltaa ns. vierasainevalvonnan menettelytapaa. "Kunnaneläinlääkärin katsotaan olevan jäävi valvomaan asiakkaansa omistamalta tilalta tulevan maidon tai lihan lääkejäämiä, joten valvonnan hoitaa naapurikunnan eläinlääkäri. Miksipä ei soveltaa tätä myös eläinsuojeluvalvontaan? Tarkastusta vaativat tapaukset voitaisiin ilmoittaa läänineläinlääkärille, joka sitten määräisi tarkastuksen tekijän." "Kunnaneläinlääkäreiden ongelma on myös aikapula, sillä praktiikan lomassa on vaikea löytää aikaa tarkastusbyrokratialle. Vakavissa tapauksissa, kuten niin sanotuissa eläinten huostaanotoissa, tapauksen selvittelyihin ja tarkastuspöytäkirjojen tekoon voi mennä kaksi työpäivää."

Haajasen haaveena on, että Suomeen saataisiin oma ammattikunta, eläinsuojelueläinlääkärit tai muu koulutettu virkaväki hoitamaan eläinsuojeluvalvontaa.

Palaa otsikoihin

Näytön saaminen on vaikeaa

Suurin osa Haajaselle tulevista ilmoituksista koskee koiria ja kissoja. Ellei tapaus ole kiireellinen, hän lähettää eläimen omistajalle kirjeen ja pyytää tätä ottamaan yhteyttä. "Usein asiat alkavat jo puhelinkeskustelulla korjautua. Aggressiivisimmat ihmiset saavat purkaa enimmät kiukkunsa kirjeen saatuaan, mikä helpottaa tarkastuksen tekemistä", hän kertoo.

Kaupungeissa yleisin lemmikkeihin liittyvän ilmoituksen syy on päihdeongelmainen ihminen, joka ei kykene hoitamaan eläintään kunnolla. "Riittävän näytön saaminen hoidon laiminlyönnistä tai jopa pahoinpitelystä on usein hankalaa. Eläimet eivät osaa kertoa ja silminnäkijät puolestaan voivat pelätä omistajaa ja olla arkoja todistamaan oikeudessa. Oikeuskäytännön muutos, joka mahdollistaisi todistamisen anonyyminä ja takaisi todistajien turvallisuuden olisi myös eläinsuojeluasioissa erittäin toivottava", Haajanen miettii.

Tuotantoeläimiä koskevien ilmoitusten yleisimpiä syitä ovat liian ahtaasti pidettävät ja likaiset, ns. lantapanssarieläimet. "Euroopan unioniin liittymisen myötä tuotantoeläinten tilanne on osin pahentunut. Kotieläintalouden kannattavuus ja eläinyksilöiden arvo on laskenut. Toisinaan sairaalle eläimelle ei hankita hoitoa, jos hoitokustannukset ylittävät eläimen arvon," Haajanen pahoittelee.

Haajanen kiittelee viranomaisten yhteistyön sujumista omalla työalueellaan, se kun ei kaikkialla toimi niin kuin pitäisi. "Vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien työ on eläinlääkäreille todella hyvä apu", Haajanen iloitsee. "Toivoisin, että heitä saataisiin enemmän ja että heille korvattaisiin julkisista varoista ainakin kulut. Tämä maksaisi itsensä kyllä takaisin muun muassa säästämällä ylikuormitettujen viranomaisten, niin poliisien, terveystarkastajien kuin eläinlääkäreidenkin työaikaa."

Palaa otsikoihin

Poliisi täydentää eläinlääkäriä

Komisario Jyrki Haapala on toiminut poliisina runsaat 20 vuotta. Ennen viimesyksyistä muuttoaan Varkauteen hän työskenteli Oulussa mm. liikkuvan poliisin tiedottajana. Edelleenkin hänelle soitetaan eläinsuojeluasioissa eri puolilta Suomea.

"Varkaudessa poliisiin otetaan yhteyttä eläinsuojelun tiimoilta kuukausittain", Jyrki Haapala kertoo. "Tyypillisimpiä syitä ovat kissanomistajien välinpitämättömyys lemmikkiään kohtaan eli irrallaan kulkevat kissat sekä koirien pitäminen ulkona liian lyhyessä riimussa. Lähes kaikki tuotantoeläimiä koskevat ilmoitukset menevät kunnaneläinlääkärin kautta."

Koulutuksensa vuoksi juuri kunnaneläinlääkärit ovat Haapalan mielestä ensisijaisia eläinsuojeluviranomaisia, joilla on parhaat edellytykset arvioida eläinten oloja ja kohtelua. Poliisin rooli on olla ikään kuin aukon paikkaajana eli hoitaa ne tapaukset, joihin eläinlääkäri ei ehdi puuttua.

"Tiimityö läänin- ja kunnaneläinlääkärien, poliisin sekä SEY:n vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien kesken on edellytys sille, että eläinsuojeluvalvonta kentällä hoituu. Sekä Oulussa että täällä Varkaudessa yhteistyö on sujunut erinomaisesti", Haapala kertoo.

Pienessä kihlakunnassa kuten Varkaudessa eläinsuojeluvalvonnan hoitamiseen riittää voimavaroja enemmän kuin suuressa. "Meillä löytyy mielestäni huippuosaamista ja myös innostusta", Haapala kehaisee. "Varkaudessa on neljä poliisikoiraa, joiden ohjaajat ovat hyvin perehtyneitä eläinsuojeluasioihin. Yleensäkin se, että poliisilla on eläimiä kotona, lisää hänen mielenkiintoaan myös eläinsuojeluvalvontaa kohtaan."

Palaa otsikoihin

Liiankin laaja työsarka

"Poliisin vahvuus eläinsuojeluvalvonnassa ovat vahvat lain suomat valtuudet tehdä tarkastuksia. Ongelma sen sijaan on asiantuntemuksen puute", Haapala harmittelee. "Poliisien peruskoulutuksessa eläinsuojelulainsäädännölle on annettu aivan liian vähän painoarvoa. Jos poliisi ei tunne alan säädöksiä riittävästi, hän ei eläinsuojeluilmoitusta vastaanottaessaan ehkä kykene arvioimaan tilannetta ja voi olla haluton puuttumaan epäkohtiin."

"Esimiehenä haluan antaa alaisilleni tilaisuuden oppia eläinsuojeluun liittyviä asioita työpaikkakoulutuksessa. Se voi olla teoreettista koulutusta tai vaikkapa osallistumista eläinkuljetusratsioihin", Haapala kuvailee.

Silloin kun eläinsuojeluilmoitus johtaa esitutkintaan, tutkintaa johtava poliisi joutuu ottamaan kantaa siihen, onko kyseessä eläinsuojelurikos. Eläinsuojelurikos käsitellään tuomioistuimessa. "Toivoisin, että tuomioistuimissa olisi eläinsuojeluasioihin erikoistuneista tuomareita. Yritämme helpottaa työskentelyä tuomioistuimissa rakentamalla mahdollisimman kattavan esitutkinta-aineiston oikeuskäsittelyä varten. Esimerkiksi kaikki eläinkuljetuksissa havaitut epäkohdat valokuvataan."

Haapalan työuran aikana eläinsuojelun taso on kohentunut selvästi. "Eläinsuojelulainsäädäntö on mennyt pitkin harppauksin eteenpäin. Valvonnalla ja valistuksella on puolestaan saatu eläinkuljetusten taso nousemaan selvästi."

Kielteisenä Haapala näkee sen, että poliisin työsarka on laajentunut niin, että eläinsuojelulain valvonta on hankaloitunut. "Yhteistyöllä, ammattitaidolla ja hyvällä suunnittelulla voidaan helpottaa valvonnan hoitamista", hän selittää. "Esimerkiksi yksittäinen kuljetusajoneuvo voidaan vielä tarkistaa ilman suurempia etukäteisvalmisteluja, mutta ratsian järjestäminen ja muu suurempitöinen eläinsuojelutyö vaatii jo runsaasti suunnittelua riittävän työvoiman ja ajan järjestämiseksi."

Palaa otsikoihin

Terveystarkastaja tuntemattomin

Ihmisille ei yleensä ensimmäisenä tule mieleen, että terveystarkastajatkin ovat eläinsuojeluviranomaisia. Lapinlahden kunnan terveystarkastajalla Tauno Kähkösellä eläinsuojeluvalvontaa kuitenkin riittää.

"Lapinlahti on pienehkö kunta, ja olen työskennellyt täällä jo 27 vuotta. Toimin myös SEY:n vapaaehtoisena valvojana, joten monet ihmiset tietävät ottaa minuun yhteyttä eläinsuojeluvalvontaan liittyvissä asioissa. Terveystarkastajana saan vuosittain 30—40 tarkastuspyyntöä tai ilmoitusta, mutta vapaaehtoistyö mukaan lukien niitä tulee satoja", Tauno Kähkönen kertoo.

Jos tarkastuspyyntö koskee tuotantoeläimiä, hän ottaa yleensä yhteyttä kunnaneläinlääkäriin kysyäkseen, milloin tämä on viimeksi käynyt tilalla. Toimenpiteistä sovitaan, ja tarvittaessa kaksikko lähtee yhdessä tarkastamaan eläinten tilanteen. Koiria ja kissoja koskevat tapaukset Kähkönen hoitaa yleensä yksin.

Lapinlahdella käytäntö on sellainen, että terveystarkastaja toteuttaa yksin ns. kevyempää eläinsuojeluvalvontaa, ja eläinlääkäri tulee mukaan silloin, kun tarvitaan pidemmälle menevää asiantuntemusta. Poliisin kanssa yhteistyö on myös sujunut. Poliisi on tullut apuun tarvittaessa takaamaan turvallisuutta tai jos asia muuten vaatii poliisin toimia.

"Periaatteenani on, että paikan päällä käydään tarkistamassa kaikki tapaukset, joista minulle eläinsuojeluvalvontaan liittyen ilmoitetaan ja jotka eivät ole jo ennestään tuttuja. Jos asia on kiireellinen, lähden paikalle heti. Muuten työtehtäviä on asetettava tärkeysjärjestykseen."

Töitä terveystarkastajilla riittää. Heille kuuluu niin talousvesien, uimavesien, ympäristö- ja asuntohygienian kuin elintarvikehygieniankin valvonta. Oma työsarkansa on tuoteturvallisuusvalvonta ja monissa pienissä kunnissa kuluttajaneuvonta.

Kähkönen ei ole kokenut eläinsuojeluvalvonnan sovittamista muihin töihin vaikeana. "Tässä ammatissa on paljon hankalampiakin töitä", hän kuittaa. "Terveystarkastajan oma mielenkiinto eläinsuojeluasioita kohtaan on varmaan valvonnan hoitamisen kannalta eduksi."

Terveystarkastajien peruskoulutukseen kuuluu jonkin verran eläinsuojelulainsäädäntöön tutustumista, mutta lisää koulutusta kaivattaisiin. Täydennyskoulutusta heille järjestetään Kähkösen mielestä muissa asioissa riittävästi, mutta eläinsuojelua hän muistelee käsitellyn viimeksi kymmenisen vuotta sitten.

"Lähdin aikoinaan vapaaehtoiseksi valvojaksi saadakseni lisää koulutusta eläinsuojeluvalvonnan hoitamiseen. Oppia olen SEY:n kursseilla saanutkin, mutta erityisesti eri eläinlajien lajikohtaisia tarpeita käsittelevää tietoa olisi tarpeen saada aina vain lisää."

    
_{Teksti: Emmi Manninen}
    
Palaa otsikoihin