Salakuljetettu ranskanbulldoggi
Tosikertomus
"Olin hankkimassa ensimmäistä koiraani. Halusin ranskanbulldoggin ja seurailin ilmoituksia myytävistä pennuista."
"Löysin ilmoituksen pennuista, jotka olivat tavallista hintatasoa selvästi edullisempia. Pennuista pyydettiin 450 euroa. Ilmoitus oli lehdessä, jossa voi ilmoittaa ilmaiseksi."
"Soitin ilmoituksessa annettuun numeroon. Puhelimeen vastasi huonosti suomea puhuva nainen, joka kuitenkin sanoi, ettei tiedä pennuista oikeastaan mitään, ja antoi minulle toisen numeron. Sitä kautta sainkin kiinni toisen naisen, joka hyvin innokkaasti kertoi pennuista."
"Menin katsomaan pentuja pieneen kerrostaloasuntoon. Asunnossa oli ainakin kuusi koiranpentua, joiden kaikkien nainen kertoi olevan samanikäisiä. Pennut olivat kuitenkin kooltaan hyvin vaihtelevia, joten luulen että ne myös olivat eri-ikäisiä. Naisen tiedot koirista tuntuivat muutenkin epämääräisiltä, mutta hän peitti kaikki orastavat epäilykseni puhumalla taitavasti."
"En saanut pennun mukaan mitään papereita. Nainen kertoi, että pentu on madotettu, mutta mitään puhetta ei ollut esimerkiksi rokotuksista vaikka kyseessä oli ulkomailta Suomeen tuotu pentu."
"Pentu oli kymmenviikkoinen tullessaan minulle. Kun se oli ollut viikon luonani, sen kunto alkoi heiketä nopeasti ja se oksensi ja ripuloi jatkuvasti. Veimme sen nopeasti eläinlääkärille, jossa sille annettiin tehohoitoa usean päivän ajan. Surukseni pentu ei kuitenkaan selvinnyt, vaan kuoli kahden viikon kuluttua. Eläinlääkärin mukaan pentu sairasti parvoa."
"Yritin soittaa pennun myyneelle naiselle heti pennun sairastuttua, mutta hän ei koskaan vastannut puhelimeen. Laitoin hänelle sitten tekstiviestejä, joihin hän vastasi pahoitellen tilannetta. Kertaakaan hän ei kuitenkaan soittanut."
"Kun pentu kuoli, vaadin rahoja pennusta takaisin. Aluksi myyjä yritti tarjota uutta koiraa tilalle. Vasta kun rupesin uhkailemaan asian viemisellä eteenpäin, nainen suostui palauttamaan ostohinnan. Eläinlääkärikulut jäivät kuitenkin minun maksettavikseni."
