Tämän päivän eläinsuojeluongelmia

Palaa otsikoihin

Kesäkissat

Vieläkin on valitettavan yleistä ottaa suloinen kissanpentu kesän ajaksi — esimerkiksi mökille lasten iloksi ja seuraksi. Aivan liian usein kissa jätetään syksyn tullen vastuuttomasti pärjäämään itsekseen. Kissa ei kuulu luontoon eikä se selviä itsekseen Suomen pitkästä ja kylmästä talvesta. Useimmiten kesäkissa kuolee talven aikana kituen nälkään ja sairauksiin.

Hyvin hoidettu kissa antaa paljon rikkautta elämään monien vuosien ajan. Älä hylkää kissaa!

SEY:n jäsenyhdistykset ottivat vuonna 2005 talteen noin 1500 koditonta ja hylättyä kissaa. Eläinsuojeluyhdistysten kautta uutta kotia etsivät kissat lähes poikkeuksetta tunnistusmerkitään mikrosirulla, steriloidaan tai kastroidaan sekä madotetaan ja rokotetaan. Jos mietit kissan ottamista lemmikiksi, hanki sen eläinsuojeluyhdistyksestä, niin saat terveen kissan, joka on mikrosirutettu, madotettu, rokotettu ja leikattu!

Palaa otsikoihin

Pentutehtailu

Kun koiranpentujen hinnat liikkuvat sadoissa tai jopa tuhansissa euroissa, on syntynyt tilaus myös niiden pimeille markkinoille. Tuotanto on häikäilemätöntä bisnestä, jossa kärsijöiksi joutuvat niin eläimet kuin eläimen hankkineet ihmisetkin.
Pentutehtailijat teettävät koiranpentuja halvalla ja suuria määriä eläinten hyvinvoinnista piittaamatta. Pentutehtailun välineinä voivat olla sekä puhdas- että sekarotuiset koirat ja kissat.

On myös sellaisia koiranmyyjiä, jotka eivät omista pentujen emoja, vaan tekevät bisnestä ostamalla pennut jostain muualta, esim. Virosta tai Venäjältä. Kukaan ei pääse tarkastamaan, millaisissa oloissa pentujen emot elävät. Pentutehdasemon olot Suomen rajojen ulkopuolella voivat olla vielä järkyttävämmät kuin Suomessa.

Pentutehtailulle tyypillistä on toiminnan piilottelu. Pentuja kaupataan lehdissä, joissa ilmoittaminen on ilmaista. Myös teksti-tv:n ilmoituspalsta on suosittu myyntikanava. Internet-ilmoittelu on myös kätevää. Epäilyttävää on, jos samalla myyjällä on tarjolla useita erirotuisia ja eri-ikäisiä pentuja samaan aikaan.

Rahan vuoksi kasvatettavien pentujen vanhemmat ovat harvoin asianmukaisesti rokotettuja eikä niitä ole myöskään tutkittu rodussa esiintyvien perinnöllisten sairauksien varalta. Madotukset on yleensä laiminlyöty.

Tavallista on, että eläimet lisääntyvät pentutehtaissa keskenään sattumanvaraisesti. Silloin pentueen vanhemmat ovat usein lähisukua keskenään. Näissä laumoissa perinnölliset sairaudet alkavat ilmetä nopeasti, ja pennut voivat kärsiä koko loppuikänsä esimerkiksi vaikeista luusto-ongelmista, allergioista tai tulehdusalttiudesta.

Nartut toimivat usein pelkkinä pennuntuotantokoneina, jotka joutuvat tuottamaan jälkeläisiä jokaisen juoksuajan jälkeen. Pennutus saatetaan aloittaa jo nartun ensimmäisestä kiimasta, jolloin emä on itsekin vielä aivan pentu. Usein pentutehtailija ei huolehdi emokoirien riittävästä ravinnonsaannista, jolloin pennutkin jäävät heikoiksi ja sairastuvat helposti tarttuviin tauteihin sekä kasvuhäiriöihin. Huonokuntoinen emo ei jaksa huolehtia jälkeläisistään kunnolla.

Tyypillistä on, että pentutehtaan eläinten turkit ovat hoitamatta. Jos rodun turkki vaatisi kunnossa pysyäkseen säännöllistä hoitoa, ovat kasvattamon eläinten arkipäivää huopamaiseksi levyksi takkuuntuneet turkit ja karvan alla piilevät kippuraan kasvaneet kynnet sekä silmä-, korva- ja ihotulehdukset.

Huonokuntoisen, esimerkiksi parvoripuliin sairastuneen koiranpennun hoidattaminen eläinlääkärillä vaatii paljon rahaa, ja usein pentu ei hoidosta huolimatta selviä.

Ostohetkellä edulliselta tuntuva pentu saattaa näin muuttua kalliiksi hankinnaksi. Tietenkään pelkkä hinta ei riitä takaamaan pennun terveyttä tai hyvää hoitoa. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota pennun kasvuoloihin ja kasvattajan motiiveihin, jotta löytää hyvin hoidetun ja mahdollisimman terveen pennun.

Säälistä ostaminen ei koskaan auta — vaikka pelastaisit yhden pennun, tuet samalla toiminnan jatkumista. Paras keino lopettaa epäilyttävä eläinbisnes on olla tukematta sitä millään tavoin. Ilman ostajia ei pian ole myyjiäkään.

Älä osta koiran- tai kissanpentua, ellet pääse katsomaan sitä emonsa kanssa sisälle siihen rakennukseen ja siihen huoneeseen, jossa ne asuvat!

Palaa otsikoihin

Siipikarjan kasvuolot

Broilerin- ja kalkkunanlihan tuotanto ovat massatuotantoa tyypillisimmillään. Tämä merkitsee sitä, että eläinyksilön merkitys on hyvin pieni. Käytännössä se tarkoittaa, että kasvatushallissa käydään muutaman kerran päivässä eikä siellä olla niin kauan, että ehdittäisiin tarkastamaan kunnolla yksittäisten eläinten kunto.

Jos ilmastoinnin ja lämpötilan säätäminen tai kuivikkeiden hoito hiukankaan herpaantuvat, sairaudet ja kannibalismi lisääntyvät heti ja lintuja alkaa kuolla tavanomaista enemmän. Mikäli laitteet menevät epäkuntoon eikä varajärjestelmä heti toimi, on katastrofi valmis.

Tuhansien yksilöiden parvessa eläminen on ongelmallista linnuille, jotka pystyvät tunnistamaan korkeintaan 40—50 lajitoveriaan. Kasvatusajan alussa untuvikoilla on hallissa tilaa liikkua, mutta loppuvaiheessa halli on täynnä lintuja kylki kyljessä. Liikkumismahdollisuuden puute lisää lintujen jalkavaivoja.

Ahtaudessa ei nokkimisjärjestyksen alapäässä olevilla yksilöillä ole tilaa paeta. Yksitoikkoinen halli, josta puuttuvat muun muassa orret, ei vastaa käsitystä hyvästä kasvuympäristöstä.

Kasvatusaikana broilereita kuolee tai lopetetaan valtavia määriä. Kuolinsyistä useimmat liittyvät lintujen nopeakasvuisuuteen tai hoidon puutteisiin.

Teuraskuljetukseen koko 15 000—30 000 broilerin kasvatuserä lastataan kerralla. Kuljetusrekan täyttäminen vie tunteja, jona aikana autossa odottavat linnut joutuvat alttiiksi yhtä hyvin hyytävälle pakkaselle kuin tukahduttavalle helteellekin. Kuljetusrekkojen peitteenä on pressu, joka lintujen lastaamisen aikana on auki.

Broilerit kerätään hallista joko käsin tai koneella. Käsin kerättäessä niitä kerätään molempiin käsiin lähes kymmenen linnun nipuiksi jaloistaan. Tällöin niiden jalat murtuvat helposti ja siivet voivat vääntyä. Kiire on kova, ja kuljetuslaatikkoon linnut voivat joutua luonnottomassa asennossa ja raajat vääntyneinä.

Koneella lastaaminen on broilereille parempi vaihtoehto kuin käsin lastaaminen, jos konetta maltetaan käyttää tarpeeksi hitaasti. Linnut eivät pelkää konetta kuten niitä pyydystävää ihmistä. Kone "lakaisee" broilerit seisoma-asennossa liukuhihnalle, joka vie ne kuljetuslaatikkoon. Konekeräyksessä jalkamurtumilta enimmäkseen vältytään, mutta siipimurtumia tulee enemmän.Palaa otsikoihin