Utelias kultasäynä SeaLifessaKyvykäs eväkäs – kalakin oppii ja tuntee
Artikkeli pdf-muodossa Outi Vainion kolumni (pdf) (1017 KB)
Kalojen hyvinvoinnista puhutaan harvoin. Huomiot niiden terveydentilasta ylittävät uutiskynnyksen silloin, kun kalataudit uhkaavat ruokakaloja – viljeltyjä tai villejä. Silloinkin niistä puhutaan kiloina tai tonneina, vaikka kyse on yksittäisistä elävistä eläimistä. Vastuulliset ja tiedostavat eläinten ystävät pitävät tärkeänä jokaisen yksilön hyvinvointia. Siksi tämän vuoden Eläinten viikon teemaksi on valittu kalat.
Kasvatuskasseissa polskivien eväkkäiden keskeinen ongelma on eläintuotannossa tuttu: ahdas elintila ja lajitovereiden runsaus. Jos kalatiskillä kohtaa kassikalan, jonka toisen kyljen evät ovat rispaantuneet, mutta toisen eivät, se voi kieliä, että tämä kalayksilö on joutunut uimaan paljon samaan suuntaan. En ryhdy arvailemaan, minkälaisia tuntemuksia yhdensuuntainen kehässä uiminen kalassa aiheuttaa, mutta se ei varmasti ole kalan lajinmukaista käyttäytymistä.
Luonnonkalojen pulmat kärjistyvät, kun ne kohtaavat ihmisiä. Narraamme kaloja nielaisemaan syöttien sisään piilotettuja koukkuja, ja ennen kuin kala huomaa, nykäisemme siimasta. Toivomme koukkujen hakautuvan kalan sisään niin pitävästi, että saamme sen nostettua vedestä. Koukkua irrotettaessa kalan kudokset vahingoittuvat lisää. Jännittävässä tilanteessa unohtuu helposti oleellinen kysymys: voisiko kalaan sattua, kun se vedetään kuiville ja koukku nykäistään irti?
Kalakantojen kestävyydestä huolestuneet vapaa-ajan kalastajat ovat kehittäneet pyydä ja päästä -menetelmän. Ideana on, että ihmisen kokeman pyydystämisen ilon jälkeen kala vapautetaan takaisin luontoon. Pyydystetyksi tuleminen, pyristely, koukun irrottaminen, ilman hengittäminen ja ihmisen sormien puristus stressaavat kalaa. Veteen pääsyn jälkeen voi kestää kauan, ennen kuin eläin on palautunut ennalleen. Siihen saakka se on alttiina muiden saalistajien hyökkäyksille.
Huvikalastuksen puolustajat väittävät, etteivät kalat tunne kipua, mutta heiltä puuttuvat tieteelliset todisteet asiasta. Vastapuoli olettaa, että kaloilla voisi olla kyky kivun kaltaiseen tuntemukseen ja siitä aiheutuvaan kärsimykseen. Tutkijat ovat osoittaneet tieteellisesti, miten kipu muuttaa kalojen käytöstä vastaavalla tavalla kuin ihmisten käytöstä. Kalat myös oppivat. Akvaariokalat tietävät milloin ruoka on tulossa.
Tutkimukseen perustuva ymmärryksemme kalojen ominaisuuksista ja kyvyistä lisääntyy. Jossain vaiheessa meidän on tunnustettava, että kalat oppivat ja tuntevat paljon enemmän kuin olemme tähän asti uskoneet. Sen jälkeen meidän on kyseenalaistettava tavat, joilla kohtelemme eväkkäiden sukukuntaa.
Turussa 9.8.2009
Outi Vainio
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton puheenjohtaja
