Liikunta

Eläinsuojeluasetuksessa määrätään, että koiran liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava. Sovita liikunnan määrä koiran mukaan tervettä järkeä käyttäen.

Pentua ei saa rasittaa eikä lenkkeilyttää liikaa. Vanhaa, kipeää tai ylipainoista koiraa ei saa pakottaa kävelemään kovempaa kuin se jaksaa. Metsästyskoiran kunnosta on huolehdittava ennen metsästyskautta. Tarhassa viruneen tai lihoneen koiran vieminen kylmiltään metsälle on eläinrääkkäystä.

Koiran täytyy päästä useita kertoja päivässä ulkoilemaan ja tekemään tarpeitaan. Lenkillä koiran pitää saada haistella ja tutkia mahdollisimman paljon. Hihnassa kiinni ollessaan koira ei pysty liikkumaan luontaisesti ja siksi sitä ei pitäisi liikuttaa pelkästään hihnassa.

Sopivan lenkin pituus riippuu koiran rodusta, iästä, kunnosta, terveydestä ja yksilöstä yleensäkin. Noin tunnin mittaiset hihnalenkit ovat riittäviä – ja monelle koiralle jo aivan liikaa. Vapaana liikkuminen on eri asia ja se onkin hyvää vastapainoa hihnalenkeille. Parasta on tarjota koiralle monipuolista liikuntaa vaihtelevassa luvallisessa ja turvallisessa maastossa, jossa se voi tutkia, haistella ja tasapainoilla.

Koiralla pitäisi olla aktiviteetteja ja virikkeitä, eli jotakin mielekästä ja koiramaista tekemistä. Aktiviteeteilla tarkoitetaan ihmisen keksimää tekemistä koiralle, kuten temppuja, tottelevaisuusliikkeitä tai agilityä. Virikkeistämisellä tarkoitetaan koiralle luontaisen tekemisen tuottamista, kuten esimerkiksi metsästystä, jäljestystä tai paimennusta.

Luonnollista toimintaa saava koira pysyy iloisena, eikä sen pääse pitkästymään. Myös suhde omistajaan vahvistuu yhteisen toiminnan ja läsnäolon myötä!

Koiraa ei saa päästää juoksentelemaan yksinään ilman valvontaa. Useimmilla koirilla on metsästysvaisto, vaikka se ei kotioloissa ilmenisikään. Keväällä ja kesällä koiraa ei saa päästää luontoon irrallaan. Avuttomia eläinten poikasia ja lintujen pesiä on kaikkialla.