Lemmikkipapukaija vaatii muutakin kuin ruokaa ja häkin
Joskus on helppo olettaa, että lemmikkieläin voisi voida hyvin, jos se saa säännöllisesti ruokaa ja vettä, sekä ei kärsi kivusta ja sairauksista. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lemmikkinä elävä papukaijakin vaatii paljon muuta.
Tässä artikkelissa tehdään pintapuolinen katsaus siihen, mitä lemmikkinä elävä papukaija vaatii voidaakseen hyvin. Hyvinvointi rakentuu fyysisen hyvinvoinnin päälle, mutta vaatii myös psyykkisen hyvinvoinnin huomioimisen.
Fyysinen hyvinvointi pohjalla
Fyysisen hyvinvoinnin merkitystä ei pidä tietenkään aliarvioida. Elämä ilman kipua, epämukavuutta tai sairauksia on jokaisen eläimen perusoikeuksia ja jokaisen lemmikkipapukaijan omistajan pitäisi lemmikilleen nämä turvata. Tämä koskee niin isoa araa kuin pientä undulaattiakin. Lähtökohtana on säännöllinen perushoito, johon kuuluvat niin suihkuttelu, siivoaminen, päivittäinen ruoan lisääminen ja veden vaihtaminen sekä muu tarpeellinen perushoito sekä terveydenhoito.Lähtökohtaisesti papukaijat pystyvät elämään kotimme tarjoamissa lämpötiloissa. On kuitenkin tärkeää pitää huoli, että varsinkaan häkki ei ole vetoisassa paikassa tai toisaalta auringonpaisteessa ilman, että lintu pääsisi varjoon. Myös riittävästä kosteudesta kannattaa huolehtia varsinkin talven kovien pakkasten aikana.
Papukaijojen kohdalla on tärkeää huomioida, että lähellekään kaikki eläinlääkärit eivät pysty niitä hoitamaan. Kannattaa siis selvittää hyvissä ajoin lintuja hoitava eläinlääkäri. Saaliseläiminä papukaijat voivat pyrkiä peittämään sairauden oireet pitkään, joten sairauden merkkien esiintyessä voi tulla kiire.
Pohjan fyysiselle hyvinvoinnille sekä pitkälle ja terveelle elämälle luo myös sopiva ruokavalio. Yksistään siemensekoitus tai pelkät pelletit eivät papukaijoille riitä, vaan kaikki lajit vaativat laadukkaan siemensekoituksen lisäksi päivittäin myös tuoreruokaa. Koska eri lajit ovat lähtöisin erilaisista ympäristöistä, on tärkeää selvittää juuri oman lajin ruokavalio.
Myös psyykkinen hyvinvointi tärkeää
Fyysisen hyvinvoinnin päälle on tärkeää rakentaa ympäristö, joka turvaa papukaijan psyykkisen hyvinvoinnin. Tämän ongelmat eivät välttämättä näy päälle niin nopeasti, mutta voivat heikentää linnun hyvinvointia merkittävästi. Pitkällä tähtäimellä ulospäin näkyviä merkkejä ongelmista voivat olla mm. höyhenten nyppiminen, huutaminen, stereotyyppinen käyttäytymisen sekä apaattisuus. Sisäisesti ongelmat voivat huonon olon lisäksi näkyä mm. stressin aiheuttamana immuniteetin heikkenemisenä.Virikkeellistämisen tarkoituksena on luoda papukaijalle mahdollisuus tehdä samoja asioita, joita se tekisi myös luonnossa. Leluilla ja ruoan tarjoilutapojen avulla voidaan ennen kaikkea luoda linnulle samoja haasteita, mitä se kohtaa luonnossa, jossa sillä valtaosa päivästä kuluisi ruoan etsimiseen. Pitkällä tähtäimellä virikkeiden puute ei johda vain linnun “tylsistymiseen”, vaan voi aiheuttaa kroonista stressiä, joka voi näkyä myös edellä mainittuina oireina.
Osana virikkeellistämistä on se ympäristö, jossa lintu viettää aikaansa. Käytännössä papukaijoilla tämä tarkoittaa kahta ympäristöä: riittävän suuri ja mielenkiintoisesti sisustettu häkki, sekä toisaalta muu asunto. Jos kyseessä ei ole käytännössä useamman neliömetrin lentohäkissä lajitoverien kanssa elävä lintu, sen tulisi päästä häkistä ulos päivittäin. Myös häkin ulkopuolella se tarvitsee virikkeitä sekä mielenkiintoisia kiipeilytelineitä.
Myös seura voidaan nähdä merkittävänä virikkeellistäjänä. Mikään lemmikkinä pidettävä papukaijalaji ei elä luonnossa yksin, vaan osa elää isommissa parvissa, kun osa taas parin kanssa ja liikkuu pienemmissä parvissa. On vaikeaa sanoa, miten onnellinen yksin asuva, paljon ihmiseltä huomiota saava lemmikkipapukaija voisi olla, mutta ihmisen on mahdoton korvata täysin lajitoverin tarjoamaa seuraa, joka on aina paikalla.
Yksi tärkeä tekijä papukaijan hyvässä elämässä on saada elää se ilman tarpeetonta ja jatkuvaa pelkoa tai stressiä. Papukaijat ovat saaliseläimiä, joten esimerkiksi kiinni pitäminen voi olla sille erittäin stressaava tilanne. Jo pelkästään ihmistä pelkäävän linnun kesyttäminen laittamalla kädet häkkiin voi olla linnun kannalta erittäin pelottavaa ja tehdä häkistä turvattomamman paikan (et varmaan totuttaisi hämähäkkejä kammoavaa ihmistäkään näihin sitomalla hänet tuoliin ja laittamalla jättikokoisen hämähäkin tämän syliin), sillä lintu ei pääse pakenemaan tästä pelottavasta tilanteesta. Onkin tärkeää edetä tilanteissa linnun ehdoilla ja jättää potentiaalisesti pelottavat menetelmät hätätilanteisiin, joissa linnun hyvinvointi vaatii välitöntä reagointia.
Edellä mainittuun liittyy myös valinnanvapaus sekä mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön, joka on tärkeää kaikilla eläimillä. Erityisen tärkeää on mahdollisuus päästä pois pelottavista ja ahdistavista tilanteista. Jos lintu ei siis haluaisi palata häkkiinsä, ei sitä tule ottaa väkisin kiinni ja heittää sinne. Tämä ei tietenkään tarkoita, että papukaijan pitäisi saada itse päättää, koska on häkissä (se ei ole mahdollista esimerkiksi työssä käyvälle ihmiselle), vaan tällöin pitäisi opettaa lintu menemään häkkiinsä vapaaehtoisesti. Voimme siis opettaa linnun tekemään tilanteessa itse sen valinnan, jonka haluamme sen tekevän!
Hyvinvoinnin kaksi puolta
On tärkeää muistaa, että voidakseen hyvin lemmikkipapukaija vaatii sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin varmistamisen. Kumpikaan puoli ei vielä yksin riitä.
Varmistamalla kaikki hyvinvoinnin osa-alueet voit luoda linnulle ympäristön, jossa se voi elää paremman elämän lemmikkinäsi.
Kirjoittaja: Jarmo Tuutti
