Mukava tietää lehmästä

Lehmä on monelle kesäinen eläin; ainakin kaupunkilaiset näkevät lehmiä vain kesäisin laitumella. Lehmä on tärkeä kotieläin. Siitä saadaan maitoa ja maidosta kaikki erilaiset maitotuotteet kuten jugurtit, juustot, jäätelöt ynnä muut. Lehmän lihaa syömme monissa eri muodoissa; kaupoissa sitä myydään naudan tai raavaan nimellä ja ravintoloissa häränlihan nimellä.

Lehmä kehittyy vasikasta. Vasikasta tulee hieho, kun se siemennetään ensimmäisen kerran vähän yli vuoden ikäisenä. Tiineys kestää yhdeksän kuukautta kuten ihmiselläkin. Hiehosta tulee lehmä, kun se poikii ensimmäisen kerran noin kahden vuoden iässä. Vasta vasikoiminen saa maidon erittymisen alkamaan. Ensimmäiset kaksi vuotta lehmältä menee siis tulevaan ammattiin valmistautuessa.

Palaa otsikoihin

Maitoa ei tule tasaisesti

Lypsylehmät on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon maitoa. Lehmä lypsää keskimäärin 7000 litraa maitoa vuodessa eli runsaat kaksi sangollista päivässä. Yleensä lehmät lypsetään kaksi kertaa päivässä, mutta jotkut lypsävät kolmesti päivässä ja saavat vielä enemmän maitoa.

Maitoa ei heru tasaisesti ja jatkuvasti ympäri vuoden, vaan tuotanto on suurimmillaan, kun poikimisesta on kulunut noin kuukausi. Silloin maitoa saadaan yli 30 litraa päivässä. Huippulypsäjät saattavat lypsää jopa 70 litraa päivässä! Tuollaisen maitomäärän valmistamiseen kuluu vettäkin litra poikineen. Niinpä lehmä juo 40—100 litraa päivässä. Sangollinen vettä on lehmälle kuin mukillinen vain!

Kahden kuukauden kuluttua vasikan syntymästä lehmä siemennetään jälleen. Maidontuotanto vähenee pikku hiljaa kuukausien kuluessa. Pari kuukautta ennen uuden vasikan syntymistä, kun maitoa tulee enää vähän, lypsäminen lopetetaan eli lehmä pannaan umpeen. Lehmän täytyy poikia joka vuosi, jotta sen pitäminen olisi kannattavaa.

Hyvin poikivaa ja runsaasti maitoa tuottavaa lehmää voidaan pitää toistakymmentä vuotta. Oikein hyvät lehmät pääsevät "satatonnarien kerhoon" ja saavat kuvansa lehteen, ja aivan aiheesta. Mutta useimmat lehmät joutuvat teurastamoon jo 3—5-vuotiaina, koska niillä on utaretulehduksia tai jalkavaivoja tai niitä ei saada tiineeksi, jolloin ei tule vasikkaa eikä maitoakaan. Niinpä nykylehmät ehtivät elämässään poikia keskimäärin vain alle kolme kertaa. Tehokkuuteen pyrkiminen on tehnyt lehmistä herkkiä ja lyhytikäisiä.

Palaa otsikoihin

Emolehmä on eri asia

Maidontuottajaksi jalostettu lehmä tuottaa maitoa paljon enemmän kuin vasikka tarvitsee. Vasikalle annetaan vain pieni osa emon maidosta, sillä ihminen tulee väliin ja ottaa maidon talteen omiin tarkoituksiinsa. Vasikkaa juotetaan parin kuukauden ikään saakka, mutta jo viikon-parin ikäisenä se alkaa opetella heinän syöntiä. Kaikille vasikoille kiinnitetään korviin keltaiset numerolaput, joista jokainen yksilö voidaan tunnistaa.

Vastasyntynyt vasikka painaa noin 40 kg, ja puolivuotiaana jo parisataa kiloa. Aikuinen lehmä painaa noin 550 kg ja sonni noin 1000 kg. Nykyisin lypsylehmät eivät tapaa sonneja, vaan ne keinosiemennetään. Sen sijaan lihantuotantoa varten pidettävillä emolehmillä on laumassa yleensä oma sonni. Emolehmiä ei lypsetä, vaan vasikat saavat olla niiden kanssa vapaasti ja imeä emojaan.

Palaa otsikoihin

Useimmat vasikat joutuvat välitykseen

Ne lypsylehmien vasikat, jotka eivät jää kotitilalle kasvatettavaksi, annetaan välitykseen 1—2 kuukauden iässä ja viedään rekka-autoilla lihantuotantoon erikoistuneille tiloille kasvatettavaksi. Näin tapahtuu useimmille sonnivasikoille ja osalle lehmävasikoista. Noin puolentoista vuoden ikäisinä sonnivasikat eli mullit ovat sopivan kokoisia ja ne lähetetään teurastamoon.

Vasikat ovat välttämättömiä, jotta lehmä saadaan tuottamaan maitoa ja jotta saadaan uusia lehmiä, mutta niitä ei aina arvosteta tarpeeksi. Useimmiten vasikka otetaan emolta pois heti kun se on syntynyt, eikä emo saa edes nuolla sitä kuivaksi. Usein vasikoiden karsinat ovat ahtaita ja vetoisia ja sijaitsevat navetan pimeimmässä nurkassa.

Vasikka pysyisi terveempänä ja kehittyisi vahvemmaksi, jos se saisi olla emonsa kanssa vähintään pari päivää syntymän jälkeen, mieluummin enemmänkin, ja sen jälkeen pehmeiden pahnojen päällä tilavassa karsinassa muiden vasikoiden kanssa. Vasikoita näkee valitettavan harvoin ulkona laitumella, vaikka nekin nauttisivat ulkoilmasta, leikkisivät siellä mielellään ja vahvistuisivat.

Palaa otsikoihin

Ulkoilu pitää lehmän terveenä

Talven ajan useimmat lehmät viettävät sisällä navetassa. Yleisin navettamalli on parsinavetta, jossa lehmät ovat kaulasta kiinni kytkettyinä, mutta pihattonavetat ovat yleistymässä. Niissä lehmät saavat olla irrallaan. Mahdollisuus liikkumiseen ja talviulkoilu parantavat lehmän terveyttä. Kylmäpihatoissa lehmät ovat ulkona vuoden ympäri. Tullakseen toimeen talvisäissä niillä täytyy olla vapaus liikkua, tuulelta ja sateelta suojattu lepopaikka, kuiva makuualusta ja paljon ruokaa.

Lehmä on laumaeläin. Laumassa on arvojärjestys, ja heikompi väistää vahvempaa. Pihattonavetassa on oltava tarpeeksi nukkumapaikkoja ja ruokintapisteitä, etteivät heikot joudu sorretuksi ja entistä huonompaan asemaan. Lehmä kaipaa seuraa. Jo vasikalla on laumassa omat samanikäiset parhaat kaverinsa. Laitumella voi nähdä lehmäystävysten liikkuvan aina yksissä. Parsinavetassa lehmä ei voi valita vierustovereitaan, mutta sielläkin se viihtyisi parhaiten kavereittensa vieressä.

Hyödyllisyytensä lisäksi lehmä on sympaattinen eläin. Se on kiitollinen hyvästä kohtelusta ja kiintyy ihmiseen, joka kohtelee sitä ystävällisesti. Lehmän käyttäytymisestä näkee, minkälaisia kokemuksia sillä on ihmisestä. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin nojata poskeaan puhtaaseen, tuoksuvaan lehmän kylkeen ja kuunnella lehmän tyytyväistä märehtimistä? Kannattaa kokeilla!

Palaa otsikoihin