Vasikasta lypsylehmäksi tai lihanaudaksi

Suomalaisella maitotilalla on keskimäärin 23 lypsylehmää. Jotta lehmän maidontuotanto pysyisi yllä, on sen synnytettävä vasikka kerran vuodessa. Jalostuksellisista syistä lehmät yleensä keinosiemennetään.

Palaa otsikoihin

Vasikan elämää

Kun vasikka syntyy, saa emo joskus nuolla sen. Varsin yleistä kuitenkin on, että vasikka siirretään suoraan yksittäiskarsinaan eroon emostaan. Yksittäiskarsinassakin vasikalla on oltava mahdollisuus kosketella toisia vasikoita. Eläinsuojelulain mukaan vasikkaa saa pitää yksittäiskarsinassa korkeintaan kahdeksanviikkoiseksi: Sen jälkeen vasikat on siirrettävä ryhmäkarsinoihin. Vasikkakarsinassa ei myöskään tarvitse olla kiinteää lattiaa tai makuualuetta, vaan vasikka voidaan pitää kokonaan rakolattiapohjaisessa karsinassa.

Vasikat ruokitaan vieroituksen jälkeen maidonkorvikkeilla. Maidon laktoosi laukaisee vasikassa hyvin voimakkaan imemistarpeen, joka sen on päästävä purkamaan johonkin. Suositeltavaa olisi, että maidonkorvike tarjottaisiin vasikoille tuttiämpäreistä tai että karsinassa olisi muita tutteja, joita vasikat voivat halutessaan imeä. Laki ei kuitenkaan velvoita käyttämään tutteja, vaikka ne rauhoittavat vasikoita ja vähentävät käytöshäiriöitä, kuten toisten vasikoiden imemistä. Tuttien käyttö vasikkaiässä vähentää käytöshäiriöiden esiintymistä myös aikuisilla lehmillä.

Muutamissa pihattonavetoissa on käytössä ns. imettäjälehmiä, jotka ruokkivat vasikat luonnonmukaisesti utareista. Imettäjälehmät ovat vasikoiden kannalta ihanteellinen ratkaisu, mutta valitettavasti niiden käyttö on vielä vähäistä.

Palaa otsikoihin

Lypsylehmät

Lehmävasikoista suurin osa kasvatetaan uusiksi lypsylehmiksi maidontuotantoon. Yli puolen vuoden ikäistä lehmää, joka ei ole vielä kertaakaan poikinut, kutsutaan hiehoksi. Hieho siemennetään ensimmäisen kerran hieman yli vuoden iässä, jolloin se saa ensimmäisen vasikkansa noin kahden vuoden ikäisenä.

Keskimäärin lehmä ehtii poikia 2,5 kertaa ennen kuin se viedään teuraaksi, eli lehmä on silloin noin neljä-viisivuotias. Parhaat ja terveimmät lypsäjät saatetaan kuitenkin pitää yli kymmenvuotiaiksi. Lehmien keskituotos on kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja nykyisin yksi lehmä lypsää jo noin 7500 litraa maitoa vuodessa.

Kasvanut maidontuotanto rasittaa aiempaa enemmän myös lehmän elimistöä ja rakennetta. Voimaperäisellä ruokinnalla saadaan tehokkaimmat lypsäjät tuottamaan maitoa niin paljon, että lehmän yleiskunto voi alkaa kärsiä. Heikentynyt kunto johtaa moniin sairauksiin, ja tavallisimmat lehmien poistosyyt ovatkin hedelmällisyysongelmat, utaretulehdukset ja jalkasairaudet.

Palaa otsikoihin

Pihattonavetat

Uudet rakennettavat navetat ovat tavallisimmin pihattonavetoita, joissa lehmät saavat liikkua vapaina ja lypsy, ruokinta jne. tapahtuu automaattisten robottien avulla. Pihatot parantavat paitsi lehmien liikkumismahdollisuuksia, myös lehmien mahdollisuutta vaikuttaa päivärytmiinsä. Automaatit mahdollistavat lypsyn ja ruokailun silloin lehmä itse haluaa.

Toisaalta automaatit ovat pidentäneet aikoja, jotka lehmät joutuvat seisomaan ja jonottamaan. Jonottamisaika on pois lehmän lepo- ja märehtimisajasta, ja saattaa siten heikentää lehmän hyvinvointia. Korkeatuottoisen ja paljon rehua kuluttavan lehmän olisi pystyttävä märehtimään riittävän pitkä aika vuorokaudesta. Pihattonavettojen karjat ovat myös selvästi suurempia kuin muuten maatiloillamme keskimäärin.

Palaa otsikoihin

Parsinavetta

Yleisin navettatyyppimme on yhä parsinavetta, jossa lehmät seisovat parteen kytkettyinä muun paitsi kesän laidunajan. Vanhojen parsinavetoiden ongelma on mm. se, että lehmät ovat jalostuksen myötä kasvaneet huomattavasti kokoa. Kookkailla lehmillä on vaikeuksia mahtua vanhoihin parsiin, mikä aiheuttaa niille epämukavaa oloa ja kasvattaa riskiä mm. jalkasairauksista.

Lypsylehmien on päästävä nykyisin ulkoilemaan toukokuusta lokakuuhun. Ulkoilu voi tapahtua laitumella tai muulla jaloittelualueella.

Palaa otsikoihin

Naudanlihantuotanto

Koska maidontuotannossa tarvitaan ainoastaan naaraspuolisia nautoja sekä muutama siitossonni, päätyvät lähes kaikki sonnivasikat ja osa lehmävasikoista lihantuotantoon. Sonnit kasvatetaan noin 600-kiloisiksi ennen teurastusta.

Lihanaudat pääsevät ulkoilemaan vain harvoin. Yleensä ne viettävät 1,5 vuotta kestävän elämänsä navetassa joko ritiläpohjaisessa ryhmäkarsinassa tai parteen kytkettyinä. Karsinoissa on varsinkin kasvatuksen loppuvaiheessa ahdasta, eivätkä aina kaikki eläimet mahdu yhtä aikaa lepäämään. Riittävä makuullaolo olisi märehtijöiden hyvinvoinnille tärkeää.

Lihantuotannossa on viime vuosina yleistynyt ns. emolehmäkasvatus, jossa käytetään erityisesti lihantuotantoon jalostettuja nautarotuja. Emolehmäkarjojen lehmät elävät ympäri vuoden pihattonavetoissa tai ulkona. Emolehmät poikivat keväisin ja vasikat saavat viettää koko kesän emojensa kanssa laitumella. Syksyllä vasikat vieroitetaan ja siirretään jatkokasvatukseen usein toiselle tilalle. Naudat teurastetaan noin puolentoista vuoden ikäisinä noin 600 kilogramman painoisina.

Selvästi yleistynyt lihantuotantotapa on kolmivaihekasvatus, jossa vasikan alku-, väli- ja loppukasvatus tapahtuvat eri tuotantoyksiköissä. Maataloustukien vuoksi kolmivaihekasvatuksen vasikoita voidaan kuljettaa pitkiä matkoja tilalta toiselle, Etelä-Suomesta Pohjois-Suomeen. Kuljetukset ovat aina stressaava kokemus tuotantoeläimille.



Palaa otsikoihin