Elämän hylkimät
Emo oli kylmä ja maitoa ei tullut juuri mitään. Meillä oli pentujen kanssa nälkä ja vilu,väsytti ja olo tuntui heikolta. Äiti yritti kovasti mutta se ei näyttänyt riittävän. Me kaikki viisi,äiti,minä ja kolme sisarustani tärisimme kylmästä,enkä ihmetellyt yhtään .Kylmä betonilattia ei ollut paras makuualusta ja pahvilla vuorattujen ikkunoiden raoista veti. Meitä oli tässä vanhassa ladossa monta,äitejä ja pentuja. Aina joskus iso mies kävi noutamassa pari pentua jonnekin mitä hän sanoi `myyntipaikaksi`.Joskus pentuja lähti eikä palannut. Kerran päivässä mies kävi heittämässä raa`an lihaklöntin meille. Äiti ei jaksanut hakea sitä tarpeeksi nopeasti ja vieruspaikan narttu kävi hotkaisemassa meidän annoksen..
Eräänä aamuna äiti oli kylmempi kuin koskaan. Sen silmät olivat kiinni ja nisistä ei tullut maitoa. Inisimme hädissään mutta äiti ei vastannut.
Mies kävi hakemassa äitimme pois. Sinä päivänä saimme paljon lihaa.
Olimme laatikossa kun mies kuljetti meitä jonnekkin. Jäljellä olivat vain minä ja yksi sisarukseni. Veljemme olivat kuolleet samana yönä kuin äiti. Joskus toivoin että itsellenikin olisi käynyt samalla lailla. Unohdin ajatuksen kuitenkin heti kun kuulin omituisia ääniä. Kivun aihettamia ulvahduksia,murinaa ja ulvahdus joka oli täynnä kipua ja tuskaa. Me emme saaneet sitä tuntea pitkään,sillä mies antoi meille vain piikin joka heilautti meidän ikuiseen uneen.
