Meidän kissanpennun tarina

Otin poikaystäväni kanssa viime kesän lopulla kissanpennun eläintenhoitopaikasta, mutta alku ei ollut ihan sitä mitä kuvittelin..

Kun kävimme valitsemassa oman pikkuisemme muiden ihanien joukosta, se oli iloinen ja suloinen kuin muutkin (olisin halunnut viedä kaikki kotiin, mutta poikaystävä ei suostunut ;D). Kissa oli vielä niin pieni, eikä sen ikää voinut kuin arvioida, koska pennut olivat löydetty jostain mihin emo oli ne piilottanut ja emon omistajaa ei tiedetty, niin emme saaneet sitä mukaan ennen kuin sen paino lähenesi kiloa. Hoitopaikan omistaja sanoi että siihen menee n.2-4 viikkoa (tämä oli hoitopaikan omistajan tekemä päätelmä, milloin pennut olisi luovutusikäisiä). Jätimme yhteystietomme ja sanoimme tulevamme katsomaan sitä aina kun kerkeäisimme..

Kun pari viikkoa myöhemmin kävimme katsomassa omaa pikkuistamme, niin se oli aivan erilainen kuin ensimmäisellä kerralla: yksin nurkassa, silmät vuotivat ja muutenkin omituinen, mutta sain sentään ottaa sen syliin ja silittää ja paijata sitä, mutta kyllä sen näki että kaikki ei olut kunnossa. Kysyimme, että mikä sillä voisi olla, niin omistaja arveli silmien johtuvan siitä, kun hän on jättänyt välillä takaoven auki, jotta koirat pääsevät ulos, niin siitä on voinut käydä veto niin pahasti, että ne ovat ruvenneet vuotamaan ja kun meidän pieni kisumme ei ollut ainoa millä vuoti silmät..

Seuraavalla kerralla kun menimme niin ongelmat olivat samat - paitsi että kisu oli laiha kuin mikä ja samat ongelmat kuin viimeeksi - joten kysyimme laihuudesta ja uudestaan silmistä. Omistaja sanoi silmistä samat syyt ja puhisti ne ja laihuudesta hän vain arveli, että se voisi olla "keskonen" ja sille ei kuulemma ruoka edes maistunut samalla tavalla kuin muille, että kun muut menevät syömään niin tämä jää paikoilleen ja menee jossain vaiheessa katsomaan jäikö sinne mitään.. Pyysimme punnitsemaan kisun, jotta voisimme tietää milloin saamme hänet, niin kissa painoi vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla kun näimme hänet!  Omistaja lupasi, että hän rupeaa antamaan antibiootteja jotta ruokahalu kasvaisi ja sanoi että ei se madoista voi johtua kun hän on madottanut kaikki sen ikäiset pennut, joten toivoimme parasta ja lähdimme kotiin..

Noin viikkoa myöhemmin saimme pienen kissamme kotiin ja kun annoimme sen tutkia rauhassa paikat ja näytimme missä on ruokaa, niin se jäi suoraan ruokakupille syömään, että kyllä sitä ruokahalua riitti! Mutta en ole ikinä nähnyt niin pientä kissaa, koska se oli, valehtelematta, pari senttiä tupakka-askia isompi ja pelkkää luuta ja nahkaa.. Parin päivän päästä alkoi makuuhuoneeseen tarpeiden teko, siis vaikka kisu tiesi missä vessa oli ja kävi myös sielläkin, mutta ei muuten tehnyt muuta kuin nukkui koko ajan.. Joten veimme hänet lääkäriin ja siellä selvisi että kisulla oli tulehdus, jonka takia kisu oli kuivunut sisältä päin ja lääkäri sanoi, että ei näe sillä kissalla pitkää tulevaisuutta, mutta hän voi yrittää jos haluamme. Tietenkin halusimme yrittää kaikkea mahdollista, joten lääkäri antoi nestettä ruiskulla, määräsi antibioottikuurin ja jotain terveellistä ruokaa heiltä ja sanoi, että meidän täytyy antaa sille vettä vaikka ruiskulla suuhun jos ei muuten. Kävimme ostamassa lääkkeet ja vielä matolääkkeen varmuuden vuoksi..

Meni varmaan viikko niin kisu alkoi leikkiä narun kanssa ja olemaan jo terveemmän näköinen, vaikka vesi ei kunnolla vielä maistunut ja ruiskusta se ei tykännyt, mutta ei siinäkään kauaa mennyt kun se rupesi itse juomaan :) Mutta pieneksi kisu kyllä jäikin, että se normaali virumis-vaihe jäi häneltä kyllä välistä ja silmät vuotavat kyllä välillä vieläkin, mutta pelkällä puhdistamisella siitä on selvitty :)

Kisu 9kk

Keskustelua ja kommentteja

Kylläpä oli tunteita herättävä kirjoitus! Kipaiskaa lukemaan vuoden 2005 eläinten viikon tietoa pentutehtaasta: 

Oliko tämän kissanpennun myyjä hyvä ja luotettava, osaava ja asiantunteva? Kuinka ostajan olisi kannattanut toimia tilanteessa? Ostaa kaikki pennut pois vai jättää kaikki ostamatta ja ilmoittaa eläinsuojeluviranomaisille? Kertokaa ajatuksianne, kysykää, jakakaa kannustusta kissan nykyiselle omistajalle tai mitä vain mieleenne pälkähtää!

Tsemppiä omistajalle ja paljon terveyttä ja onnellista elämää kisulle!