4.10.2011 20.11
Eläinten viikko 4.-10.10.2011, Pidä huolta
SEYn vuoden 2011 Eläinten viikon teemana on:" Pidä huolta pienistäkin".Kaneja, marsuja ja muita pikkujyrsijöitä pidetään usein helppoina lasten lemmikkieläiminä ja niitä otetaan harjoituskappaleiksi lapsille, ennen kuin sitten hankitaan "oikea lemmikki". Eläimen hoidon helppous ei ole suhteessa sen kokoon, vaan pieniä eläimiä on hoidettava yhtä vastuullisesti ja lajille sopivalla tavalla kuin isompiakin eläimiä. Niin pienet jyrsijät, kuin isommatkin eläimet kuten koira ja hevonen tuntevat kipua, pelkoa ja turhautumista, jos hoito ei ole oikeanlaista tai tarpeeksi virikkeellistä.
Eläinten hyvinvointi on aina omistajansa vastuulla.Niiden hoito, niin pienten kuin suurten, vaatii myös rahaa, aikaa, ahkeruutta ja tietoa. Eläinrakkautta ei voi myöskään mitata omistettavien eläinten määrällä. Nykyisen "kerska-ajan" kasvatit näyttävät yhä useammin luulevan, että eläinten lukumäärä on jonkinlaista kilpavarustelua.Jo yksikin lemmikki, pieni tai iso, sitoo omistajansa
24/7/365- periaatteella hyvinvoinnistaan huolehtimiseen.
Jos perusteet lemmikkien pidolle eivät ole joltakin osalta kunnossa, käy kuten Nivalassa juuri paljastui. Tässä tapauksessa naapurit huolehtivat useaan otteeseen eläinten hyvinvoinnista ja tekivät ilmoituksia,mutta se ei silti riittänyt pelastamaan eläimiä pöyristyttävältä kohtalolta. Olisiko syytä ihan maalaisjärjellä pohtia, missä on se raja,jonka jälkeen eläinten oikeudet menevät omistusoikeuden ja yksityissuojan edelle? Tarvittaisiinko tiukempaa lainsäädäntöä ja enemmän valtuuksia niin vapaaehtoiseen eläinsuojelutyöhön kuin viranomaispuolellekin?
Miten pystyisimme ennakoimaan ja estämään näitä jatkuvasti esille tulevia eläinrääkkäys- ja heitteillejättö-tapauksia, joissa välittäminen eläimistä muuttaakin muotoaan sairaalloiseksi välinpitämättömyydeksi? SEY:n vapaaehtoisten mielestä avaimia ovat valistus, vaihtoehdot,
vartiointi sekä välittäminen. Lapsiin ja nuoriin istutettu valistuksen siemen kantaa kauas.Vaihtoehtoja kyllä löytyy kun omat voimat ja taidot eivät riitä, mutta asia pitää ensin myöntää itselleen. Parasta eläinrakkautta on, että ei ota itselleen eläintä, jos vähänkään epäilyttää sitoutuminen ja kyky eläimen tarpeiden tyydyttämiseen. Viranomaisten vastuulla on lakien ja asetusten vartiointi, jotta väärintekijät saadaan kuriin, mutta kuinka eläinsuojeluviranomaiset saadaan jaksamaan työssään ja ottamaan rivakasti asiat haltuun? Viimeiseksi tulee vielä välittäminen, eli yhteisvastuu siitä mitä meillä annetaan tapahtua,se koskee meitä jokaista.
